Tänään jäljellä 7

Viimeisten kouluhommien viimeistelyssä mennyt tämä viikko, niin ja jouluostoksilla. Itselleni ostin veronpalautuksilla miniläppärin. Voi kuinka pieni se onkaan! Sille tulee varmasti yliopistolla ja reissuilla käyttöä. Eipä tarvi enää raahata "isoa" kannettavaa mukana!

Huomenna matkustan päiväreissulle Bremeniin katsomaan Toholammin abeja ja vanhaa opettajaa. Ehkä siinä samalla kiertelen joulumarkkinoilla katselemassa muutamia lahjoja...

Perjantaina pidetään Ainon ja Annen kanssa Erasmus-kurssilla esitelmä Suomesta. Kerranki kouluhomma, jonka tekemisessä on hauskaa! Kerrotaan ainakin Suomen kesästä, talvesta, ihmisistä, opiskelusta ja muumeista. Ehkä vähän jouluperinteistäkin. Lisäksi olisi perjantaina tarkoituksena viedä tunnille jotain perinteistä naposteltavaa omasta maastaan. Jos me jaksetaan, niin leivotaan joko korvapuusteja tai torttuja, mutta saapa nähdä.

Lauantaille suunniteltiin muiden vaihtareitten kanssa reissua Dortmundiin, joka on noin tunnin junamatkan päässä Bielefeldissä. Siellä ainakin olisi tiedossa joulumarkkinat ja kuulemma Euroopan suurin kuusi (?). Kuulin myös, että siellä on aikas hyvät ostosmahdollisuudet, joten luultavasti joululahjoja tulee sieltäkin ostettua.

Loppuaika Bielefeldissä meneekin sitten pakkailuun. Lähden kohti kotia keskiviikkona aamukuudelta ja perillä Pohjanmaalla pitäisi olla iltasella seitsemän aikoihin. Huhhuh, mitä reissaamista!

Toisella kerralla tulee juttua Bremenistä ja Dortmundista. :)

Düsseldorf

Niin paljon asiaa, mutta niin vähän aikaa! Viimeinen viikko on ollut kiireisin tänä vuonna. Kaikki koulujutut pakkaantuivat samalle viikolle ja viime viikonloppu pyhitettiinkin opiskelulle. Nyt onneksi vähän helpottaa.

Viime viikon torstai oli vapaapäivä ja lähdettiinkin tyttöjen kanssa Düsseldorfia pällistelemään ja kiertelemään kauppoja. Düsseldorfiin  matkustettiin suoralla junalla parisen tuntia ja päästin sinne ilmaiseksi Semesterticketillä. Kätevää!

Kierreltiin kaupungilla ja ihmeteltiin suuren maailman meininkiä. Düsseldorf oli "hieman" vilkkaampi ja suurempi muutenkin kuin Bielefeld. Otettiin turistikuvia ja käytiin katsomassa Rheinia. Rheinin varrelle oli pystytetty aitauksia ja reittimerkkejä viikonlopun hiihtokisoja varten. Hieman ihmeteltiin lumitykkejä ennen kuin tajuttiin, mitä varten ne siellä oli...

 Päivä vierähti todella nopeasti kaupungilla ja illalla lähdettiin takaisin Bielefeldiin. Düsseldorfista mukaan tarttui kengät ja mekko, vaikka tarkoituksena olikin etsiä joululahjoja...

 

Mulla tippui tossa yks päivä kamera lattialle ja sen jälkeen sillä ei oikee oo saanu kunnon kuvia. Sen takia osa näistä kuvista on vähä hassuun kohtaan tarkentunu.

Turinoita

Joulumarkkinoilla maisteltu lämpimiä manteleita ja paistettuja herkkusieniä.

Viimeisin Twilight-leffa saksaksi dubattuna, en suosittele kellekään.
Sokeroituja poppareita leffaeväänä.
Aamuviiteen tanssimista Bielefeldin Ruman-vastineessa.
Paleltuneet olkapäät lenkiltä, särkee!
Puoli levyä suklaata aamupalaksi.

 

Niistä on Tean viikonloppu tehty.

Seuraavana torstaina vapaapäivä ja tyttöjen kanssa suunniteltiin ostosreissua Düsseldorfiin.

Vihdoin pääsen Bielefeldin rajojen ulkopuolelle!

Kuukausi paketissa

Toinen kuukausi Bielefeldissä kohta ohi. Vielä ennen joululomaa pitäisi palauttaa muutama koulutehtävä ja pitää esitelmä Suomesta muille erasmuksille. Tänään tein elämäni toisen suullisen kokeen, joka oli hieman haastavampi kuin lukiossa tehty ruotsin muutaman minuutin pituinen koe.. :D Aiheena oli toisen kielen tutkimus ja erityisemmin vielä oppimistekijät, tutkimusmetodit ja kielianalyysi.

Jännitin aika kovasti koetta ja eihän se sen takia sitten  mennytkään niin hyvin kuin olisin halunnut. Jotenkin en osannutkaan sitten sanoa asioita saksaksi, vaikka kotona termejä olinkin harjoitellut. Suomeksi ois ollut niin paljon helpompi, aiheet kun sivusivat viime vuoden kasvatustieteiden kursseja. Läpi kuitenkin meni kirkkaasti ja opettaja antoi hyvää palautetta seuraavia kokeita varten.

Bielefeldissä alkoi tällä viikolla joulumarkkinat ja kävin tänää käveleskelemässä vähän kaupungilla. Ihanan jouluisia asioita, lumi vaan puuttuu. Onko Suomessa jo lunta?

Sain Suomesta lenkkarit ja muuta urheilukamaa ja kävinkin tänään sitten ensimmäistä kertaa kunnolla lenkillä! Kyllä tekikin hyvää saada kunnolla hiki pintaan. Uusi elämä! 

Paras viikonloppu hetkeen

Postaustahdistani päätellen ei enää ole niin hirveästi juteltavaa kuin kuukausi sitten. Nyt kuitenki ajattelin päättä hurjan viikonmittaisen blogihiljaisuuden jälkeen kertoa hieman viikonlopustani.

Viime postauksesta asti olen laskenut päiviä, tunteja ja minuutteja siihen, kun näen vihdoin tuttuja kasvoja Suomesta. Äiti, Lauri, täti ja tädin mies tulivat tänne vierailulle viikonlopuksi. Odotin malttamattomana tuliaisia Suomesta ja sainkin muun muassa ruisleipää ja suklaata.

Puolet yliopistosta

Pääsisäänkäynti

Vieraat tulivat perjantai-iltana, jolloin kävimme vain ulkona syömässä. Launtaina kiertelimme päivän vanhassa kaupungissa ja yliopistolla. Illalla söimme perinteisessä saksalaisessa ravintolassa. Sunnuntaina johdatin vieraat Sparrenburgin linnoitukselle, josta on mahtavat näkymät yli kaupungin. Laskeuduttuamme alas linnoitukselta kävimme ansaituilla kakkukahveilla.

Turistit Sparrenburgilla

 

Mahtavinta viikonlopussa oli, kun sai hetkeksi unohtaa kouluhommat ihan täysin ja keskittyä aivan muuhun. Maanantai iskikin kasvoihin sitten aika lujaa, kun ei viikonlopun aikana ollut tehnyt mitään hommia. Nyt toisen kielen tutkimuksen pariin!


Danke Sasha für die Restaurant-Tipps!

Sairasta touhua

Viikonloppu on mennyt pakettiin sairastaessa. Keskiviikkona olin Mensa-partyissä, joissa sitten taisinkin palelluttaa itseni ja loppuviikko on mennyt hirveässä flunssassa. Eilen uskaltauduin ulos syömään, mutta muuten olenkin pysytellyt sisätiloissa katsellen tv-sarjoja ja nukkuen. Parasta on, kun saa luvalla näyttää hirveältä.

Ps. Enää viis yötä, ku Suomi-vieraat tulee!!

Keskiviikon paras

Kun on selvinnyt kunnialla ensimmäisestä suullisesta esityksestä luokan edessä, on varmasti ansainnut mukillisen Glühweinia ja hömppää. Eikö? Niin ja esitelmän aiheena oli Rock saksan opetuksessa.

Yliopisto

En olekaan vielä kerennyt kirjotella yliopistosta. Bielefeldin yliopisto on perustettu joskus 60-luvun lopussa tai 70-luvun alussa ja sen se on näköinenkin. Kaikki tiedekunnat, kahvilat, ravintolat, kirjastot, tietokoneluokat, auditoriot jne. ovat saman katon alla. Yliopistorakennus onkin sen takia hirvittävän iso (ja ruma) laitos, joka muistuttaa enemmän lentokentää kuin yliopistoa. Käytännöllinen se kuitenkin on.

Kahviloita tai seisomakahviloita löytyy useampi ja ruokapaikkojakin muutama. Yliopiston ruokalan (mensan) ruoka on suunnillen samanhintaista kuin Suomessakin eli noin 2.5 euroa. Ruoka kuitenkin on paaaljon huonompaa ja tuntuu, että harva se päivä täällä on tarjolla possunleikettä ja ranskalaisia.Toisaalta taas yliopistolta löytyy yksi ihan kunnon ravintola, joka ei sovi opiskelijan rahapussille. Saksalaisten rakastamaa Döneriäkin (kebua) saa yliopistolta.

Tällä hetkellä yliopistoa ilmeisesti remppaillaan tai uudistetaan ja sen takia "hyvistä" (tilavista) luokkatiloista onkin pulaa. Olen kerennyt istua pienen pienessä luokkahuoneessa 30 muun opiskelijan kanssa sekä myös ikkunattomassa luokkahuoneessa, jossa ei ilmastoinnista ollut tietoakaan.

Opiskelu täällä suurimmilta osin tapahtuu pienryhmissä. Minulla taitaa olla vain pari kurssia, joilla on enemmän kuin 20 osaanottajaa. Tunneilla keskustellaan todella paljon ja opettaja yleensä odottaakin mielipiteitä aiheista. Opiskelijat kyselevät paljon ja kertovat mielipiteitänsä. Hieman erilaista siis kuin Suomessa..

Kurssien pisteet määrittyvät sen mukaan, kuinka paljon on valmis tekemään. Jos haluat pisteet vain "Aktive Teilnahmesta" (aktiivisesta osallistumisesta, teet yleensä vain yhden ryhmätyön tai esitelmän ja pari pientä tehtävää (yleensä 2-3 op:tä). Jos taas haluat enemmän pisteitä, joudut tekemään 10-15 sivuisen Hausarbeitin, joka yleensä tehdään helmi-maaliskuun Semesterferienin aikana. Erasmus-opiskelijoille annetaan jonkun verran anteeksi. Meidän ei esimerkiksi odoteta keskustelevan yhtä innokkaasti tunnilla ja opettajat tsemmppavat ja antavat vinkkejä tehtävien tekemiseen.

Me kun tarvitsemme arvosanat kaikista kursseistamme Suomeen, joudumme Aktive Teilnahmen lisäksi tekemään yleensä jonkun ylimääräisen homman. Esimerkiksi jonkun esitelmän tai suullisen/kirjallisen kokeen. Niistäkin saamme sitten pari pistettä enemmän.

Haluaako joku tietää enemmän kursseistani?

Kuvia tulee heti, kun muistan ottaa kameran mukaan yliopistolle!

Viikolla tapahtunutta

Viikot menee todella nopeasti. Eilen alkoi jo kolmas opetusviikko yliopistolla ja silti vieläkin tuntuu siltä, ettei tiedä oikein mistään mitään. Hirveästi ei kiinnosta opiskelu, mutta eiköhän se tästä taas lähde. Päivät menevät iltaan asti yliopistolla ja ilta joko kaupungilla kavereiden kanssa tai kotosalla.

Täällä tulee lähdettyä paljon herkemmin ulos syömään ja kahvittelemaan kuin Suomessa. En tiedä onko se laiskuutta vai vain keskieurooppalaista kulttuuria. Suomessa ei hirveästi viitsi käydä ulkona syömässä, koska aina menee vähintään se parikymppiä laskuun. Täällä menee vain noin 15 euroa juomineen ja jälkkäreineen. Viime viikolla varsinkin tuli lähdettyä aika monta kertaa ulos rennossa seurassa oppituntien jälkeen.

Tiistaina kansainvälinen toimisto järjesti Stammtisch-illan meksikolaisessa ravintolassa. Istuttiin siellä vaihtareitten kanssa iltaa halpojen cocktailien ja loistoseuran kanssa. Iltaa ei jaksettu kuitenkaan lähteä jatkamaan mihinkään, vaan tyydyttiin pitkiin yöuniin.

Keskiviikkona lähdettiin Ainon kanssa koulun jälkeen illalla kaupungille syömään ja kahvittelemaan. Kahvin sijaan kuitenkin parannettiin maailmaa kaakaon äärellä. On mahtavaa, että voi valittaa elämästä, kulttuurieroista ja kielestä jollekin, joka on samassa tilanteessa! Ja suomeksi vielä kaiken lisäksi! Koti-ikävä alkaa jo nostamaan päätään. (Joko ne karjalanpiirakat on postissa?!)

 Perjantaina koulun jälkeen lähdettiin Ainon ja kahden ranskalaisen vaihtarin kanssa ravintola Bernsteiniin yhdille. Ravintola oli hippasen kalliimpi normaalista mutta loistavat näköalat koko kaupunkiin kyllä korvasivat hinnan! Kierreltiin vielä kaupungilla mutta lähdettiin aikaisin kotiin, sillä ranskalaisilla oli lauantaina vielä oppitunteja.

Lauantaina lähdettiinkin ranskalaisten kanssa kunnolla ulos katsomaan saksalaista yöelämää. (Oli muuten vasta toinen kerta minulle!) Istuttiin ensin iltaa toisen ranskiksen luona ja lähdettiin sitten kaupungille yökerho Elephantiin, johon olikin 9 euron sisäänpääsy. Juomat eivät tuntuneet suomalaistytölle mitenkään erityisen kalliilta, (Kalleilta? Miten tää taipuu?) vaikka kuulinkin myöhemmin, että kyseinen yökerho on hieman tyyriimpi normaaliin verrattuna. Lähdimme kotia kohti kolmen jälkeen ja kotiin tullessani yllätyin, kun kämppämme olikin täynnä ihmisiä. Juhlinta jatkui aamuseitsemään ja sunnuntaina ei sitten oikeen jaksanutkaan tehdä mitään.

Challenge yourself !

Jokin aika sitten näin ruokalan pöydällä esitteen vaihto-opiskelusta. Esitteeseen oli laitettu neljä kohtaa, joita varmasti saa/kokee vaihdosta/-ssa. Listalle oli tietenkin laitettu uusiin kultuureihin tutustumista, uusia ystäviä, kielitaitoa ja viimeiseksi kohdaksi oli laitettu itsensä haastaminen. Siis mitä. Haasta itsesi, uusia haasteita elämään. Säpinää ja uusia kokemuksia jne.

Parin viikon aikana olen ainakin sen oppinut, että itsensä haastamiseenkin kyllästyy. Ainakin siinä vaiheessa, kun ensimmäisinä päivinä joutuu haastamaan itsensä jokaisessä tilanteessa. Miten käyttäydyt, miten puhut, miten elehdit, kenelle puhut, mitä pitää tehdä missäkin tilanteessa. Kuinka sopeutua uusiin tilanteisiin ja ympäristöihin nopeasti. Siinä sitä haastetta sitten onkin.

Aivan alussa tuntui siltä, että ei millään jaksa lähteä mihinkään tai tehdä yhtään mitään, sillä kynnys tekemiseen ja lähtemiseen oli niin korkealla. Oli vain yksinkertaisesti väsynyt. Uusi kaupunki, uusi ympäristö ja uudet kaverit/tutut. Tällä hetkellä ei enää jännitä jokaista tilannetta etukäteen vaan menee virran mukana. Ei se ole niin vakavaa mitä teet ja mitä puhut, eihän täällä sua kukaan tunne!

Naurattaa vaan edelleen tuon esitteen kohta "challenge yourself". Jos mikään muu esitteen kohdista ei vaihdossa toteudu, voi olla ainakin satavarma, että tuo viimeinen kohta toteutuu... On tietenkin välillä ihan hyvä ja suositeltavaakin astua mukavuusalueensa ulkopuolelle, eihän sitä muuten mitään opi. Mutta missä menee raja itsensä haastamisessa? On vähän jo ikävä elämän helppoutta, vai onko semmosta edes olemassa?

Ja ps. mulla menee täällä kyllä oikeesti ihan hyvin. Teki vaan mieli kirjotella tämmöstäkin.

Kuvat: www.weheartit.com

Sunnuntai

Tänään oli niin sunnuntai kuin sunnuntai voi vaan olla. Kävin päivällä kävelemässä kaupungilla, kun olin saanut itseni kammettua sängystä. En tajunnut eilen käydä ruokaostoksilla siksi tänään pitikin käydä hakemassa kahvilasta jotain suuhunpantavaa. (Ruokakaupat ovat täällä sunnuntaisin kiinni) Sää on suosinut pitkästä aikaa tänä viikonloppuna, mutta ensi viikolle onkin taas luvassa sadetta... Satunnaisia kuvia kaupungilta:

50 asiaa, mitkä täytyy tehdä Nordrhein-Westfalenissa

 Löysin tänää kirjakaupasta sattumalta kirjan asioista, jotka ehdottomasti täytyy tässä osavaltiossa tehdä. Kirjasta löytyikin paljon asioita, joista en ennen tiennyt ja jotka ehdottomasti haluan tehdä! Tässä onkin työurakkaa minulle ja toisille suomalaisille vuodeksi. Onneksi saamme matkustaa ilmaiseksi Semester-Ticketillä koko osavaltiossa, helpottaa vähän matkaan lähtemistä (jota minulla tosin ei vielä ole..). Tässä parhaita paloja. (Kuvia saa klikkaamalla isommiksi)

Kirjan kartta Nordrhein-Westfalenista

Nousta Kölnin tuomiokirkon torniin

Matkustaa Wuppertalerilaisella köysiradalla(?)

kokea kerran Dortmund vs. Schalke

Juhlia kerran reiniläistä karnevaalia

Syödä kerran Currywurstia Bochumissa

Tarkistaa, onko Bielefeld oikeasti olemassa

Matkustaa resiinalla Alankomaihin

Seisoa yhtä aikaa Saksassa, Belgiassa ja Hollannissa

Katsella maisemia Düsseldorfin "Rein-tornista"

Panna kerran oma olutlaatu

Kurssivalintoja

Sekava lukkari

Koko viikonlopun olen väännellyt ja käännellyt kurssivalintoja. Yliopistolla on paljon valinnanvaraa ja hyvin vähän on saanut opastusta kurssivalintoihin. Sen takia on ollut tosi vaikeaa valita itselleen ne sopivat kurssit, mitä käy tällä lukukaudella. Itse valitsin yhteensä 11 kurssia joista jokaisesta saa noin 1-4 opintopistettä, eli aika vähän. Valitsin kursseja pääaineestani Deutsche als Fremdsprache sekä paikallisen "kielikeskuksen" kursseja vaihto-opiskelijoille. Kurssien aiheet vaihtelevat kielitieteestä puhumiseen ja kulttuuriin, otin vähän kaikkea laidasta laitaan. Saatan kuitenkin vielä tiputella jotai kursseja pois, kun ensi viikolla selviää, mitä kaikkea kursseilla tehdään.

Täällä voi opiskella lähes kaikkia Euroopan kieliä, jopa suomea. Olisin halunnut ottaa ruotsin ja venäjän kursseja, mutta ruotsia oli vain aloittelijoille ja venäjän kurssit olivat jo täynnä. Ehkä ensi lukukaudella sitten.

Monet kurssit alkavat vasta iltapäivällä 12 jälkeen ja kestävät 18-20 asti. Tarjolla oli hyvin vähän kursseja aamutunneille. Se vähän harmittaa, sillä mieluummin opiskelen aamulla ja olen kotona/kaupungilla illalla.

Edit: Otin sittenkin yhden venäjän kurssin, saa nähdä potkiiko ne mut ulos sieltä!

Pieniä eroja

Vaikka Suomen ja Saksan kulttuurit eivät eroa suurimmilta osin toisistaan juuri lainkaan, olen viikon aikana huomannut jotain pieniä eroja. Olenkin tähän kerännyt muutamia esimerkkejä.

• Täällä ei lajitella erikseen biojätettä. On Gelben Sack (keltainen säkki), johon tulee kaikki kierrätettävät muovit yms. ja Restmüll, johon menee sitten kaikki muut, esim. ruoantähteet.
• Saksan Ikeassa ei ole "normaalin" kokoisia tyynyjä vaan 80x80 jättityynyjä ja kapeita 40x80 tyynyjä. 
• Sängyissä käytetään muotoonommeltuja lakanoita, normaaleja lakanoita ei ainakaan Ikeasta löytynyt.
• Ovien lukkoja avatessa lukko ei napsahda vaan sitä pyöritetään niin kauan kunnes ovi vain on auki tai lukossa. 
• Ovia ei myöskään saa sisäpuolelta lukosta auki ilman avainta, eivätkä ne mene siten tietenkään perässä lukkoon. (Jätin muutamana ekana päivänä oven vahingossa auki, koska en tajunnut tätä...)
• Yliopiston kahvilassa saa kahvia tilatessa kahvin mukiin, josta maksetaan 0,25 pantti ja joka sitten palautetaan pullonpalautuskonetta muistuttavaan laitteeseen.
• Tölkkejä ja pulloja voidaan palauttaa yksitellen kioskin/kaupan myyjälle, joka antaa panttirahan, mutta myös tavallisia automaattejakin on.
• Ikkunoita pidetään yötä päivää auki, saksalaiset tykkää vilposesta ilmasta.
• Kevytjuustoista saa vain unelmoida, prosentit pyörivät 20-80 välillä. 
• Rasvatonta maitoa on myös turha etsiä.
• Autot väistävät aina suojatielle astuvia jalankulkijoita.

Onnellisuushetki

Ihminen voi olla pienestä onnellinen. Kuten siitä, että sai vihdoinkin Ikeasta tyynyn ja peiton, ettei tarvi enää nukkua täytetyllä tyynyliinalla ja pussilakanalla. On myös ihanaa, kun sai ostaa jotain omannäköisiä juttuja ja laittaa huonetta kuntoon. Ihanaa! Onpa muuten taidokkasti kuvattuja kuvia, etten sanoisi.