Viikolla tapahtunutta

Viikot menee todella nopeasti. Eilen alkoi jo kolmas opetusviikko yliopistolla ja silti vieläkin tuntuu siltä, ettei tiedä oikein mistään mitään. Hirveästi ei kiinnosta opiskelu, mutta eiköhän se tästä taas lähde. Päivät menevät iltaan asti yliopistolla ja ilta joko kaupungilla kavereiden kanssa tai kotosalla.

Täällä tulee lähdettyä paljon herkemmin ulos syömään ja kahvittelemaan kuin Suomessa. En tiedä onko se laiskuutta vai vain keskieurooppalaista kulttuuria. Suomessa ei hirveästi viitsi käydä ulkona syömässä, koska aina menee vähintään se parikymppiä laskuun. Täällä menee vain noin 15 euroa juomineen ja jälkkäreineen. Viime viikolla varsinkin tuli lähdettyä aika monta kertaa ulos rennossa seurassa oppituntien jälkeen.

Tiistaina kansainvälinen toimisto järjesti Stammtisch-illan meksikolaisessa ravintolassa. Istuttiin siellä vaihtareitten kanssa iltaa halpojen cocktailien ja loistoseuran kanssa. Iltaa ei jaksettu kuitenkaan lähteä jatkamaan mihinkään, vaan tyydyttiin pitkiin yöuniin.

Keskiviikkona lähdettiin Ainon kanssa koulun jälkeen illalla kaupungille syömään ja kahvittelemaan. Kahvin sijaan kuitenkin parannettiin maailmaa kaakaon äärellä. On mahtavaa, että voi valittaa elämästä, kulttuurieroista ja kielestä jollekin, joka on samassa tilanteessa! Ja suomeksi vielä kaiken lisäksi! Koti-ikävä alkaa jo nostamaan päätään. (Joko ne karjalanpiirakat on postissa?!)

 Perjantaina koulun jälkeen lähdettiin Ainon ja kahden ranskalaisen vaihtarin kanssa ravintola Bernsteiniin yhdille. Ravintola oli hippasen kalliimpi normaalista mutta loistavat näköalat koko kaupunkiin kyllä korvasivat hinnan! Kierreltiin vielä kaupungilla mutta lähdettiin aikaisin kotiin, sillä ranskalaisilla oli lauantaina vielä oppitunteja.

Lauantaina lähdettiinkin ranskalaisten kanssa kunnolla ulos katsomaan saksalaista yöelämää. (Oli muuten vasta toinen kerta minulle!) Istuttiin ensin iltaa toisen ranskiksen luona ja lähdettiin sitten kaupungille yökerho Elephantiin, johon olikin 9 euron sisäänpääsy. Juomat eivät tuntuneet suomalaistytölle mitenkään erityisen kalliilta, (Kalleilta? Miten tää taipuu?) vaikka kuulinkin myöhemmin, että kyseinen yökerho on hieman tyyriimpi normaaliin verrattuna. Lähdimme kotia kohti kolmen jälkeen ja kotiin tullessani yllätyin, kun kämppämme olikin täynnä ihmisiä. Juhlinta jatkui aamuseitsemään ja sunnuntaina ei sitten oikeen jaksanutkaan tehdä mitään.

Challenge yourself !

Jokin aika sitten näin ruokalan pöydällä esitteen vaihto-opiskelusta. Esitteeseen oli laitettu neljä kohtaa, joita varmasti saa/kokee vaihdosta/-ssa. Listalle oli tietenkin laitettu uusiin kultuureihin tutustumista, uusia ystäviä, kielitaitoa ja viimeiseksi kohdaksi oli laitettu itsensä haastaminen. Siis mitä. Haasta itsesi, uusia haasteita elämään. Säpinää ja uusia kokemuksia jne.

Parin viikon aikana olen ainakin sen oppinut, että itsensä haastamiseenkin kyllästyy. Ainakin siinä vaiheessa, kun ensimmäisinä päivinä joutuu haastamaan itsensä jokaisessä tilanteessa. Miten käyttäydyt, miten puhut, miten elehdit, kenelle puhut, mitä pitää tehdä missäkin tilanteessa. Kuinka sopeutua uusiin tilanteisiin ja ympäristöihin nopeasti. Siinä sitä haastetta sitten onkin.

Aivan alussa tuntui siltä, että ei millään jaksa lähteä mihinkään tai tehdä yhtään mitään, sillä kynnys tekemiseen ja lähtemiseen oli niin korkealla. Oli vain yksinkertaisesti väsynyt. Uusi kaupunki, uusi ympäristö ja uudet kaverit/tutut. Tällä hetkellä ei enää jännitä jokaista tilannetta etukäteen vaan menee virran mukana. Ei se ole niin vakavaa mitä teet ja mitä puhut, eihän täällä sua kukaan tunne!

Naurattaa vaan edelleen tuon esitteen kohta "challenge yourself". Jos mikään muu esitteen kohdista ei vaihdossa toteudu, voi olla ainakin satavarma, että tuo viimeinen kohta toteutuu... On tietenkin välillä ihan hyvä ja suositeltavaakin astua mukavuusalueensa ulkopuolelle, eihän sitä muuten mitään opi. Mutta missä menee raja itsensä haastamisessa? On vähän jo ikävä elämän helppoutta, vai onko semmosta edes olemassa?

Ja ps. mulla menee täällä kyllä oikeesti ihan hyvin. Teki vaan mieli kirjotella tämmöstäkin.

Kuvat: www.weheartit.com

Sunnuntai

Tänään oli niin sunnuntai kuin sunnuntai voi vaan olla. Kävin päivällä kävelemässä kaupungilla, kun olin saanut itseni kammettua sängystä. En tajunnut eilen käydä ruokaostoksilla siksi tänään pitikin käydä hakemassa kahvilasta jotain suuhunpantavaa. (Ruokakaupat ovat täällä sunnuntaisin kiinni) Sää on suosinut pitkästä aikaa tänä viikonloppuna, mutta ensi viikolle onkin taas luvassa sadetta... Satunnaisia kuvia kaupungilta:

50 asiaa, mitkä täytyy tehdä Nordrhein-Westfalenissa

 Löysin tänää kirjakaupasta sattumalta kirjan asioista, jotka ehdottomasti täytyy tässä osavaltiossa tehdä. Kirjasta löytyikin paljon asioita, joista en ennen tiennyt ja jotka ehdottomasti haluan tehdä! Tässä onkin työurakkaa minulle ja toisille suomalaisille vuodeksi. Onneksi saamme matkustaa ilmaiseksi Semester-Ticketillä koko osavaltiossa, helpottaa vähän matkaan lähtemistä (jota minulla tosin ei vielä ole..). Tässä parhaita paloja. (Kuvia saa klikkaamalla isommiksi)

Kirjan kartta Nordrhein-Westfalenista

Nousta Kölnin tuomiokirkon torniin

Matkustaa Wuppertalerilaisella köysiradalla(?)

kokea kerran Dortmund vs. Schalke

Juhlia kerran reiniläistä karnevaalia

Syödä kerran Currywurstia Bochumissa

Tarkistaa, onko Bielefeld oikeasti olemassa

Matkustaa resiinalla Alankomaihin

Seisoa yhtä aikaa Saksassa, Belgiassa ja Hollannissa

Katsella maisemia Düsseldorfin "Rein-tornista"

Panna kerran oma olutlaatu

Kurssivalintoja

Sekava lukkari

Koko viikonlopun olen väännellyt ja käännellyt kurssivalintoja. Yliopistolla on paljon valinnanvaraa ja hyvin vähän on saanut opastusta kurssivalintoihin. Sen takia on ollut tosi vaikeaa valita itselleen ne sopivat kurssit, mitä käy tällä lukukaudella. Itse valitsin yhteensä 11 kurssia joista jokaisesta saa noin 1-4 opintopistettä, eli aika vähän. Valitsin kursseja pääaineestani Deutsche als Fremdsprache sekä paikallisen "kielikeskuksen" kursseja vaihto-opiskelijoille. Kurssien aiheet vaihtelevat kielitieteestä puhumiseen ja kulttuuriin, otin vähän kaikkea laidasta laitaan. Saatan kuitenkin vielä tiputella jotai kursseja pois, kun ensi viikolla selviää, mitä kaikkea kursseilla tehdään.

Täällä voi opiskella lähes kaikkia Euroopan kieliä, jopa suomea. Olisin halunnut ottaa ruotsin ja venäjän kursseja, mutta ruotsia oli vain aloittelijoille ja venäjän kurssit olivat jo täynnä. Ehkä ensi lukukaudella sitten.

Monet kurssit alkavat vasta iltapäivällä 12 jälkeen ja kestävät 18-20 asti. Tarjolla oli hyvin vähän kursseja aamutunneille. Se vähän harmittaa, sillä mieluummin opiskelen aamulla ja olen kotona/kaupungilla illalla.

Edit: Otin sittenkin yhden venäjän kurssin, saa nähdä potkiiko ne mut ulos sieltä!

Pieniä eroja

Vaikka Suomen ja Saksan kulttuurit eivät eroa suurimmilta osin toisistaan juuri lainkaan, olen viikon aikana huomannut jotain pieniä eroja. Olenkin tähän kerännyt muutamia esimerkkejä.

• Täällä ei lajitella erikseen biojätettä. On Gelben Sack (keltainen säkki), johon tulee kaikki kierrätettävät muovit yms. ja Restmüll, johon menee sitten kaikki muut, esim. ruoantähteet.
• Saksan Ikeassa ei ole "normaalin" kokoisia tyynyjä vaan 80x80 jättityynyjä ja kapeita 40x80 tyynyjä. 
• Sängyissä käytetään muotoonommeltuja lakanoita, normaaleja lakanoita ei ainakaan Ikeasta löytynyt.
• Ovien lukkoja avatessa lukko ei napsahda vaan sitä pyöritetään niin kauan kunnes ovi vain on auki tai lukossa. 
• Ovia ei myöskään saa sisäpuolelta lukosta auki ilman avainta, eivätkä ne mene siten tietenkään perässä lukkoon. (Jätin muutamana ekana päivänä oven vahingossa auki, koska en tajunnut tätä...)
• Yliopiston kahvilassa saa kahvia tilatessa kahvin mukiin, josta maksetaan 0,25 pantti ja joka sitten palautetaan pullonpalautuskonetta muistuttavaan laitteeseen.
• Tölkkejä ja pulloja voidaan palauttaa yksitellen kioskin/kaupan myyjälle, joka antaa panttirahan, mutta myös tavallisia automaattejakin on.
• Ikkunoita pidetään yötä päivää auki, saksalaiset tykkää vilposesta ilmasta.
• Kevytjuustoista saa vain unelmoida, prosentit pyörivät 20-80 välillä. 
• Rasvatonta maitoa on myös turha etsiä.
• Autot väistävät aina suojatielle astuvia jalankulkijoita.

Onnellisuushetki

Ihminen voi olla pienestä onnellinen. Kuten siitä, että sai vihdoinkin Ikeasta tyynyn ja peiton, ettei tarvi enää nukkua täytetyllä tyynyliinalla ja pussilakanalla. On myös ihanaa, kun sai ostaa jotain omannäköisiä juttuja ja laittaa huonetta kuntoon. Ihanaa! Onpa muuten taidokkasti kuvattuja kuvia, etten sanoisi.

Ein Blick über die Stadt

Jahnplatz - kaupungin ydin

Eilen oli ensimmäinen virallinen päivä yliopistolla. Samana päivänä aloittivat myös saksalaiset fuksit opiskelunsa, joten emme olleet onneksi ainoat hukassa olevan näköiset ihmiset paikan päällä. Tutustuimme muihin erasmus-opiskelijoihin, hoidimme ilmottautumisasioita ja teimme pienimuotoisen kielikokeen. Yllätyksenä tuli, että lähes kymmenen noin kolmestakymmenestä opiskelijasta oli puolalaisia. Loput olivatkin sitten Espanjasta, Italiasta, Ranskasta ja Tsekistä. Yhteisenä kielenä meillä on saksa englannin sijaan, sillä lähes kaikki erasmukset opiskelevat täällä saksaa.

das alte Rathaus - vanha raatitalo

Iltapäivällä meillä oli luvassa opastettu kaupunkikierros. Oli mukava saada tietää vähän enemmän kaupungin historiasta ja tutustua muutenkin kaupunkiin. Kierros kesti hurjat kaksi tuntia, jonka jälkeen minulla ja suomitytöillä oli tarkoitus lähteä Ikeaan hakemaan petikamppeita yms, mutta olimme niiiiin väsyneitä kierroksen jälkeen, että oli pakko lähteä nukkumaan. Täällä muutenkin väsyttää näin iltaisin ihan hirveästi! En tiedä johtuuko se siitä, että joutuu koko päivän pinnistelemään aivonsa äärimmilleen kielen takia vai mistä.

Kuvituksena satoa eiliseltä kierrokselta.

Näkymä kaupunkiin

Prinsessoja, prinssejä ja hurja lohikäärme

yksinäinen puhelinkoppi keskellä kaupunkia

Ensimmäinen

Matkustin eilen 13 tuntia tänne Bielefeldiin. Ensin viiden tunnin junamatka Pohjanmaalta Helsinkiin ja sieltä reilun parin tunnin lentomatka Düsseldorfiin, josta seikkailtiin kahden muun suomalaistytön kanssa junalla Bielefeldiin. Rautatieasemalla oli vastassa kämppis, jonka kanssa sitten lähdettiin asunnolle.

Minulle oli aikaisemmin kesällä lähetetty kuvia kämpästä, mutta oli silti pieni yllätys, miltä tämä oikeasti näyttikään. Huoneeni onkin aika iso, kylppäri ja vessa ovat erikseen ja keittiö onkin siistimpi kuin luulin. Kämppikseni vaikuttaa oikein mukavalta ja uskon, että tulen kyllä viihtymään täällä ihan hyvin. Toinen kämppis tulee tänne vasta myöhemmin.

Tänään olen ollut koko päivän kaupungissa suomi-tyttöjen kanssa. Bielefeld onkin aika iso kaupunki tai ainakin isompi kuin Jyväskylä. Paljon vanhoja kauniita rakennuksia ja ihania kahviloita. Kävimme myös toisen tytön tuutorin kanssa yliopistolla, jotta huomenna sitten tietää edes mihin junaan pitää hypätä. Kerron myöhemmin lisää yliopistosta, kun siihen on kunnolla tutustunut.

Kielen kanssa on ollut aika raskasta, kun ei vielä oikein osaa keskustella sujuvasti. Mutta kyllä ihmiset ymmärtää, vaikka kielioppi ei meniskään ihan oikein.

Kohti tuntematonta..

... ja sen yli! Suuri seikkailu alkakoon! Wish me luck.