Lähtöfiiliksiä

Pari kuukautta on hurahtanut blogihiljaisuudessa. Hirveästi on ollu kaikkea meininkiä ja kouluhommia. Eilen mulla alko vihdoin ja viimein loma ja viikon päästä olisin jo matkalla Suomeen. Huhhuh. Mihin nää 10 kuukautta oikein meni? Äsken vasta panikoin kotona kaikkea tulevaa ja tuntematonta. Nyt Bielefeld tuntuu jo kodilta ja tulee kyllä hirvee ikävä tätä paikkaa ja varsinkin ihmisiä. En ois koskaan uskonut, että tulen viihtyyn täällä näinkin hyvin. Oon tutustunu moniin uusiin ihaniin ihmisiin, joita en luultavasti tule enää ikinä näkemään. Olen kuitenkin enemmän iloinen siitä, että lähden kotiin, sillä vuosi on riittänyt kyllä aivan hyvin vaihdolle. Olen valmis lähtemään kotiin.

Mitä sitten oon oppinu tän vuoden aikana? Kielitaito on ainakin parantunu tooooosi paljon. Kuitenkin enemmän suullinen kielitaito kuin kirjallinen. Lisäksi itseluottamus, itsenäisyys ja suvaitsevaisuus muita ihmisiä kohtaan. Aika hyvin voin näihn kolmeen sanaan tiivistää kaiken. Ongelmien ratkaisu vieraalla kielellä oli lokakuun alussa kaikista hirvein kauhukuva. Tällä hetkellä olen itse hoitanut niin paljon saksaksi asioita, että mitä ikinä kohdalle tuleekin, tiedän jo osaavani hoitaa sen.

Entäs sitte se opiskelu. Kahden lukukauden aikana oon keränny noin 55 opintopistettä. Ei ollut mitenkään ylitsepääsemätöntä, mutta oon mä hommia kyllä tehny. Kursseja oon tehny laidasta laitaan: lauseoppia, kielikurssia, venäjää, kirjallisuutta, maantiedettä ja pragmatiikkaa muun muassa. Kurssien teemat on olleet niiin paljon mielenkiintoisempia kuin viime vuoden kurssit Jyväskylässä. Kaikki kurssit lähtee täällä kysymyksestä: miten opetan saksan kielen oppijalle tämän aiheen? Välillä on joutunut kyllä kiroamaan itsensä, kun on pitänyt lukea joku 20-sivuinen kielitieteellinen artikkeli seuraavaksi päiväksi... Onneksi taikasana "erasmus" toimii joka paikassa!

Ohessa muutama kuva viime viikon pikareissusta Hampuriin.