Viikolla tapahtunutta

Viikot menee todella nopeasti. Eilen alkoi jo kolmas opetusviikko yliopistolla ja silti vieläkin tuntuu siltä, ettei tiedä oikein mistään mitään. Hirveästi ei kiinnosta opiskelu, mutta eiköhän se tästä taas lähde. Päivät menevät iltaan asti yliopistolla ja ilta joko kaupungilla kavereiden kanssa tai kotosalla.

Täällä tulee lähdettyä paljon herkemmin ulos syömään ja kahvittelemaan kuin Suomessa. En tiedä onko se laiskuutta vai vain keskieurooppalaista kulttuuria. Suomessa ei hirveästi viitsi käydä ulkona syömässä, koska aina menee vähintään se parikymppiä laskuun. Täällä menee vain noin 15 euroa juomineen ja jälkkäreineen. Viime viikolla varsinkin tuli lähdettyä aika monta kertaa ulos rennossa seurassa oppituntien jälkeen.

Tiistaina kansainvälinen toimisto järjesti Stammtisch-illan meksikolaisessa ravintolassa. Istuttiin siellä vaihtareitten kanssa iltaa halpojen cocktailien ja loistoseuran kanssa. Iltaa ei jaksettu kuitenkaan lähteä jatkamaan mihinkään, vaan tyydyttiin pitkiin yöuniin.

Keskiviikkona lähdettiin Ainon kanssa koulun jälkeen illalla kaupungille syömään ja kahvittelemaan. Kahvin sijaan kuitenkin parannettiin maailmaa kaakaon äärellä. On mahtavaa, että voi valittaa elämästä, kulttuurieroista ja kielestä jollekin, joka on samassa tilanteessa! Ja suomeksi vielä kaiken lisäksi! Koti-ikävä alkaa jo nostamaan päätään. (Joko ne karjalanpiirakat on postissa?!)

 Perjantaina koulun jälkeen lähdettiin Ainon ja kahden ranskalaisen vaihtarin kanssa ravintola Bernsteiniin yhdille. Ravintola oli hippasen kalliimpi normaalista mutta loistavat näköalat koko kaupunkiin kyllä korvasivat hinnan! Kierreltiin vielä kaupungilla mutta lähdettiin aikaisin kotiin, sillä ranskalaisilla oli lauantaina vielä oppitunteja.

Lauantaina lähdettiinkin ranskalaisten kanssa kunnolla ulos katsomaan saksalaista yöelämää. (Oli muuten vasta toinen kerta minulle!) Istuttiin ensin iltaa toisen ranskiksen luona ja lähdettiin sitten kaupungille yökerho Elephantiin, johon olikin 9 euron sisäänpääsy. Juomat eivät tuntuneet suomalaistytölle mitenkään erityisen kalliilta, (Kalleilta? Miten tää taipuu?) vaikka kuulinkin myöhemmin, että kyseinen yökerho on hieman tyyriimpi normaaliin verrattuna. Lähdimme kotia kohti kolmen jälkeen ja kotiin tullessani yllätyin, kun kämppämme olikin täynnä ihmisiä. Juhlinta jatkui aamuseitsemään ja sunnuntaina ei sitten oikeen jaksanutkaan tehdä mitään.