Challenge yourself !

Jokin aika sitten näin ruokalan pöydällä esitteen vaihto-opiskelusta. Esitteeseen oli laitettu neljä kohtaa, joita varmasti saa/kokee vaihdosta/-ssa. Listalle oli tietenkin laitettu uusiin kultuureihin tutustumista, uusia ystäviä, kielitaitoa ja viimeiseksi kohdaksi oli laitettu itsensä haastaminen. Siis mitä. Haasta itsesi, uusia haasteita elämään. Säpinää ja uusia kokemuksia jne.

Parin viikon aikana olen ainakin sen oppinut, että itsensä haastamiseenkin kyllästyy. Ainakin siinä vaiheessa, kun ensimmäisinä päivinä joutuu haastamaan itsensä jokaisessä tilanteessa. Miten käyttäydyt, miten puhut, miten elehdit, kenelle puhut, mitä pitää tehdä missäkin tilanteessa. Kuinka sopeutua uusiin tilanteisiin ja ympäristöihin nopeasti. Siinä sitä haastetta sitten onkin.

Aivan alussa tuntui siltä, että ei millään jaksa lähteä mihinkään tai tehdä yhtään mitään, sillä kynnys tekemiseen ja lähtemiseen oli niin korkealla. Oli vain yksinkertaisesti väsynyt. Uusi kaupunki, uusi ympäristö ja uudet kaverit/tutut. Tällä hetkellä ei enää jännitä jokaista tilannetta etukäteen vaan menee virran mukana. Ei se ole niin vakavaa mitä teet ja mitä puhut, eihän täällä sua kukaan tunne!

Naurattaa vaan edelleen tuon esitteen kohta "challenge yourself". Jos mikään muu esitteen kohdista ei vaihdossa toteudu, voi olla ainakin satavarma, että tuo viimeinen kohta toteutuu... On tietenkin välillä ihan hyvä ja suositeltavaakin astua mukavuusalueensa ulkopuolelle, eihän sitä muuten mitään opi. Mutta missä menee raja itsensä haastamisessa? On vähän jo ikävä elämän helppoutta, vai onko semmosta edes olemassa?

Ja ps. mulla menee täällä kyllä oikeesti ihan hyvin. Teki vaan mieli kirjotella tämmöstäkin.

Kuvat: www.weheartit.com