Tuntemuksia

Saimme koulussa jo ensimmäisillä viikoilla tietää, että kieliharjoittelu olisi pakollinen ja se kannattaisi suorittaa jo seuraavana vuonna. Siinä vaiheessa ajatus vaihdosta ja vuodesta Saksassa tuntui kaukaiselta ja jännittävältä asialta.

Kului puoliska vuotta ja täytin yhdessä luokkakavereiden kanssa hakulomakkeita ja asuntohakemuksia. Tajusin vasta siinä vaiheessa lähteväni vaihtoon, kun kielten laitoksen seinälle ilmestyi lappu vaihtoon lähtijöistä ja siellähän nimeni komeili Bielefeldin alapuolella.

Tunteet menivät laidasta laitaan. Miten pärjäisin vuoden yksin uudessa maassa vieraalla kielellä? Miten kestäisin hirveää ikävää poikaystävän kainaloon? Tai miten jaksan aloittaa taas kaiken alusta, hankkia ystävät ja luoda taas turvallinen arki?

Koko kesän olen kuitenkin odottanut innolla ja samalla jännittänyt hulluna vaihtoa. Toisaalta tekisi mieli lähteä jo sinne, että pääsisi aloittamaan jo opiskelun, mutta toisaalta taas haluaisi jäädä tänne ja jatkaa Jyväskylässä. Tiedän varmasti, että tulen nauttimaan vaihtovuodestani, sillä olen unelmoinut tällaisesta mahdollisuudesta jo yläasteelta asti. 

Ohessa muutama kuva Bielefeldistä